maailmanpyörä

Harasoo,

Vuosi saatiin vaihdettua. Ilotulitus käytiin katsomassa perheen kesken. Kotiin pirssillä. Ei mitään jonoja. Kotona istuttiin vielä tovi vaimon kanssa punaviinilasillisen ja juustolautasen äärellä. Funtsailtiin tulevaa vuotta ja muisteltiin edellistä vuotta. Tulossa tapahtumarikas vuosi, todettiin.

Mitäs tuleva vuosi pitää sisällään?  No, alkutalvi menee erilaisten suunnitelmien teossa. Aikajanan valmistelua rakennusprojektia varten. Takat, sähkösuunnitelmat, kaiteet, portaat, pinnat ja muut täytyy katsella jo osittain valmiiksi, jotta sitten varsinaisen rakentamisen ollessa päällä ei tarvitse kuluttaa aikaa turhaan pohtimiseen.

Talvella täytyy harrastaa talviliikuntaa. Laskettelut ja hiihdot on kiva aloittaa, kun luntakin alkaa olemaan taas ihan tarpeeksi. Luostolle mennään maaliskuun puolessa välissä, suunnitelman mukaan, vaikka tuttua matkaseuraa ei enää mukaan saadakkaan. Kiitos näistä kymmenestä vuodesta, jotka vierähti kahden perheen yhteisten matkojen ja kaikenlaisten kinkereiden muodossa todella nopeasti. Mutta aina kaikki ei mene niinkuin elokuvissa. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja mikä parasta, muistoja ei vie kukaan pois. Jotain tehdään varmasti yhdessä vielä tulevaisuudessakin, muttei samalla tutulla kokoonpanolla.

Se siitä. Luostolle siis maaliskuussa. Huhtikuusta syyskuuhun jonkinasteista rakentamista. Toukokuussa vene vesille, kun kerran saatiin huollettua kuntoon. Mökkikausi avataan samalla. Uskoisin, että  jonkin verran aikaa liikenee myös kalastukseen. Kesälomien suhteen ei ole vielä tehty päätöstä, että milloin tai miten se vietetään. Juhannussuunnitelmatkin ovat vielä avoimet. Ronkoon luultavasti. Syksylle olisi sitten kiva saada jokin reissu aikaiseksi johonkin päin Välimerta tai sitten alkutalvesta Kanarian suuntaan. Sen verran täytyy päästä budjetin alle ja palkita itsemme rakennusurakan päätteeksi. 

Lopuksi aiheen vierestä. Asuinalueellamme on ilmennyt lehtien mukaan “kissaongelma” vapaana kulkevista kissoista. Menee mielestäni saivartelun puolelle. Onneksi pääsemme loppukesästä “maaseudulle”, missä Miilullakin on reilusti lääniä jahdata pulleita rottia ja paskoa ympäriinsä. Siihen asti naapurit saavat tyytyä kyllä vapaana pihapiirissämme kulkevaan kissaamme. Vai oikea “kissaongelma”. Kattia kanssa.

Tipe tipe tiptap vaan.

Vuokra-asujan joulu on erilainen kuin omakotitalolaisen. Nyt voin sen sanoa. Kun tilaa ei ole, niin joudutaan tekemään kompromissejä. Tosin tämä tilapäisyys aiheuttaa motivaatio-ongelman koko joulun suhteen, joten täydellä vakavuudella näitäkään juttuja ei kannata lueskella.

Normaalisti kuusi olisi haettu oikeaoppisesti Larssonin tiluksilta Raiposta tai Plantagenin pakkasesta.Nyt hankimme pienehköön olohuoneeseemme kiinalaisen hapatuksen, tekokuusen. Valkoinen, 150 senttinen muovikarvoja täynnä olevan metallihäkkyrän. Mahdollisimman paljon kun laittoi kaikkea roinaa oksille, niin kyllä se ihan kuuselta näyttää. Varsinkin jos vähentää huoneen valaistusta puolella. Muovikuusen edut: hajuton, karisematon ja helppo hävittää.(tai säilöä seuraavaksi vuodeksi)

Sää. Tuo aina arvamaton luonnonilmiö. Kaksi edellistä talvea saatiin värjötellä kolmenkympin pakkasissa ja metrisessä hangessa palellen, vaikka kuinka oli raappahousua ja rysäpöksyä päällekkäin. Nyt Tapaninpäiväksi on luvattu aurinkoa ja plus 6 astetta. Siis toistan, plus 6. Tiistaille sama, mutta auringon sijaan tappokeli. Räntää ja vettä vaakatasossa. Venekin tuli nostettua talven alta pois jo silloin syyskuussa, kun vieläkin voisi veneillä ja kalastella ihan täysillä. Metrisestä hangesta ei ole enää jäljellä kuin haalea muisto harmaassa aivolohkossa. Lunta ei ole. Ei siis hiihdetä, tehdä lumitöitä tai lasketa mäkeä. Pukki tuo suksia, pulkkia ja kelkkoja lahjaksi, mutta ei niitä voi käyttää kun ei ole lunta. Tai voi, mutta pirun huonosti luistaa.

Kinkkukin hommattiin. Kahdeksan kilon mörkö. Ainut huoli on se, että mahtuuko se tuohon vuokraneliön keittiössä olevaan miniatyyriseen uuniin. Ei ole nimittäin koolla siunattu tuota aparaattia. Tehokin on arvoitus. Keittolevytkin ovat mallia valurauta. Ei siis keraamista tai saati induktiota. Veden saa kiehumaan vartissa. Partakin kerkee kasvaa, ennenkuin vesi kiehuu. No, jouluna ei saa olla kiire. Tosin tuon hellan kanssa ei saa olla kiire milloinkaan.

Oli lunta tai ei, kylmä tai lämmin, niin kaikesta huolimatta on ihan kiva, kun on joulu. Kokoonnutaan yhteen, syödään hyvin, availlaan lahjoja. Valmistaudutaan uuteen vuoteen. Muistellaan mennyttä vuotta ja toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan terveyttä, rauhaa, rakkautta ja iloa kaikille.

Hyvää joulua  Larssonin pesueelle Kanarialle. Kertokaa sitten, miltä pukki näytti uikkareissa.

Hyvää joulua ystäville, sukulaisille ja työtovereille.

Uusi vuosi, uudet jutut.

Morosloo,

Kohta ollaan asuttu kuukausi kaupungin vuokra-asunnossa. Asunto sinäsellään on ihan siisti ja suhtkoht tilava, mutta kun siinä pihapiirissä pyörii jokasortin väkeä. Lapset aloittavat pihapelinsä varmaan aamu seitsemältä ja viimeiset pelit pelataan ilta kymmenen aikaan. Siihen aikaan ennenvanhaan oli vellit syöty ja saunat lämmitetty.

Pihapiirissä touhutessaan on koko ajan tunne, että joku katsoo jostain. Ketään ei näy, kun käännyt ympäri. Muutaman kerran verhot ovat heiluneet ja sädekaihtimet menneet kiinni, kun oikein yritin yllättää kyttääjän. No, aikansa kutakin. Täältä on ensi syksynä sitten kiva lähteä.

Otsikkoon viitaten, en meinaa täällä kertoa kaikista niistä vastoinkäymisistä, joita rakentaessa koetaan. Netti on pullollaan todella tarkkoja analyysejä siitä, kuinka tehdään täydellinen koti. On piirustuksista lähtien kaikki tieto, budjetti euron tarkkuudella sekä kokonainen albumi kuvia, joista näkyy ihan kaikki. Mielestäni noin tarkat blogit lähentelevät intiimisyydellään itsensäpaljastelua tai asunnon julkista raiskausta. Koti on kuitenkin suurimmalle osalle pyhä, joten pientä kunnioitusta. Tapa, jolla rakennusblogi tehdään vaatii hyvää makua ja mainiota sananhallintaa. Olen lukenut muutaman hyvän ilman, että pitää loppuvaiheessa lukea tekstiä omien sormien välistä.

Kerrotaan kuitenkin, että talven alku on ollut todella lämmin ja vähäluminen. Nyt ollaan kääntymässä kohta joulukuulle, eikä lunta ole pahemmin näkynyt. Tämä on mahdollistanut pohjatöiden teon mainiosti sokkelivaiheeseen. Ennen talvea tehdään vielä routaeristykset ja täyttö, niin saadaan perustukset talveksi kevään talopakettia odottamaan. Se siitä rakentamisesta.

Joulukin painaa päälle. Elävää joulukuusta ei tule. Pukkia ei tule. Lahjoja tulee ehkä muutama. Tänä jouluna panostetaan hyvään ruokaan. Iso kinkku ja paljon lisukkeita. Ehkä ensi jvuonna sitten vietetään “kunnon joulu”.

Kuten oli edellisen tarinan lopussa puhetta, niin nyt kerrotaan Karpalokadun talosta. Vuonna 2003 marraskuussa muutimme itse rakentamaamme ja rakkaudella tehtyyn taloon. Muutaman vuoden aikana saimme pihan vehreäksi, pihakivet paikoilleen ja opimme elämään talossa kuin omakotitalolaiset.

Vuodet vierivät. Teimme pintaremontteja useisiin seiniin. Laatoitimme etukuistin, teimme viihtyisän terassin ja rakensimme roskiskatoksenkin. Vaalimme silmäteräämme huolella. Kunnes…

Asemakaava Myllymäen Ojala-Tuomela -alueelle oli vahvistettu. Tonttihaut tammikuun 2011 aikana. Olimme aiemmin pähkäilleet, josko sieltä tontti lohkeaisi meillekin ja rakentaisimme siis toisen talon. Päätimme hakea ostotarjouksella tonttia. Vuokratonttia emme halunneet. Haun tulokset saapuivat. Hävisimme tarjouskilpailun. Jäisimme siis Karpalokadulle. Aloitimme seuraavan pintaremontin.

Kevät meni, kesä tuli. Huomasin juhannuksen jälkeen, että muutama tontti halutulla paikalla on peruttu. Istuimme terassilla vaimoni kanssa. Avasin viinin ja pohdiskelimme, josko tarjoaisimme tontista jotain. Pohdimme ja mietiskelimme vaihtoehtoja. ” Tartu hetkeen ja elä siinä”. Uusi mahdollisuus tehdä jotain mullistavaa välittämättä seurauksista. Elämässä kun ei tapaa saada mitään jos ei yritä. Täytyy yrittää ja uskaltaa tehdä jotain hullua. Jätimme tarjouksen. Jotenkin aavistin, että tällä kertaa lopputulos olisi toinen.

Elokuu. Kirjekuori postiluukussa. En avannut sitä heti, vaan odotin, että vaimokin on paikalla kohtalonhetkellä. Melko levollisesti repäisi kuoren auki ja luin “..myönnetty Teille…”. Sanoin rauhallisesti Sakelle, että “saatiin tontti.” Tuijotimme hetken toisiimme. Epätodellinen olo valtasi huoneen. Iso ratas oli pyörähtänyt pykälän eteenpäin.

Tätä kirjoittaessa ratas on pyörähtänyt jo useita pykäliä eteenpäin.Asiat ovat menneet eteenpäin nopeasti. Tontti on ostettu, pohjatyöt ovat olleet uudella tontilla käynnissä jo tovin. Suurimpana askeleena oli Karpalokadun,  -oman kotimme- myynti. Arvioitutimme asunnon ammattilaiselle. Hinta-arviomme oli sattunut sen suhteen kohdalleen. Pitäisi laittaa asunto myyntiin. Viikonlopun lehdessä oli pikkuilmoitus, jossa etsittiin asuntoa alueeltamme. Sakke otti yhteyttä. Ostajaehdokkaat tulisivat katsomaan taloamme. Vaihtoehtoja aluella on kuitenkin useita. Muutaman päivän päästä lapsiperhe haluaa neuvotella hinnasta. Saamme ostotarjouksen. Lyhyen mietinnän jälkeen päätimme hyväksyä sen. Kaupat tehtäisiin heti, kun ostajaperheen rivariasunto menee kaupaksi.

Rivitalo meni nopeasti kaupaksi. Kaupantekopäivä päätettiin. Paperit allekirjoitettiin. Raha liikkui ja omistusoikeus vaihtui. Meille jäi kuukausi aikaa löytää tilapäisasunto. Saimme vuokraneliön Asuntopalvelun kautta. Hurja muuttaminen alkoi. Tavaraa oli. Sitä vietiin mummilaan, annettiin UFF:lle, vietiin kaatopaikalle ja kierrätykseen.

Viime perjantaina se sitten tapahtui. Avaimet luovutettiin uusille omistajille. Muuttotarkastus ja viimeinen silmäys kaikkeen tutuksi tulleeseen. En tuntenut haikeutta kuin hetken. Tajusin, että tämä talo saa myös uuden mahdollisuuden palvella joitain muitakin kuin meitä. Se saa uuden perheen myötä uuden ilmeen. Toivon vain, että siitä pidetään huolta. Hyvää huolta. Hyvästi Karpalokatu, tervetuloa Kivennavankatu.

Moro,

Aika menee kuin iltamissa. Juuri äsken kuljeskeltiin shortseissa ilman paitaa ja nyt pitää vetää rysäpöksyjä tuulipuvun alle. Kelit eivät mitään superkylmiä ole vielä olleet, mutta kuitenkin on havaittavissa pohjoisen viima ja tuleva kaamosaika.

Syksy tuo tullessaan myös pakollisia toimenpiteitä kuten veneen nostaminen talviteloille. Tänä vuonna nostaminen päätettiin tehdä ajoissa ja hyvässä säässä, koska moottorissa oli loppukesästä ilmennyt käyntiongelmia. Olin tilannut netin kautta huoltoon ajan ja tarkoitus olikin heti noston jälkeisellä viikolla viedä paatti ammattilaisen tarkistettavaksi.

Kului kaksi viikkoa. Ei yhteydeottoa kyseisestä firmasta. Kolmannen viikon jälkeen päätin rimpauttaa tiedustelupuhelun. Puhelimeen vastasi ensin kyseisen puulaakin huoltopäällikkö. Tuttu vastaus kaikui korviini. “En mie näistä nettilöistä mitään tiedä. Tuo meiän pomo tietää niistä.” Niinpä. Kuulin auki olevan linjan kautta, kuinka Herra Firman IsoHerra sopi viikonlopun kyydeistä poikaporukan riemulomalle ja mitä kaikkea siellä sitten tehtäisikään.  Siis todella tärkeitä omia hommia. Ensin omat hommat, sitten muut työt. Loistavaa asiakaspalvelua.

Muutaman minuutin linjoilla roikkumisen jälkeen ja kuunneltuani viikonlopun herkkumenyyn virvokkeineen, vastasi IsoHerra luuriin. Kerroin, että 3 viikkoa sitten varasin netin kautta…”Ei meillä kukaan lue niitä nettivarauksia. Ei myö käytetä sitä. Pitää vissiin poistaa koko kaavake.” Olin, että “Täh? Kolme viikko olen odottanut suotta ja sillei? Kuinka pitkät jonot teillä on?”. Pomo vastasi, että semmoset kaksi-kolme viikkoa. Heitin siihen sitten, että “miunhan pitää olla sitten ihan jonotuslistan kärjessä, kun olen sen kolme viikkoa jo odottanutkin.” Jotain pamppu siihenkin mukisi, mutta pyysi sitten tuomaan veneen seuraavan viikon alkupuolella. Kyseli vielä, että mitäs oireita siinä on oikein ollut. Kerroin, että käynnistyy kolmella pytyllä ja käy kolmella, kunnes saa enemmän kierroksia. Sanoin, että todennäköisesti jossain kaasarissa on roska, synkronointi on pielessä tai tyhjäkäyntipiirissä on tukkeuma. Kerroin vielä, että nämä ovat kyseisessä Mercuryssä tyypillisiä vikoja nettisaitin mukaan. “Ei sieltä netistä mitään vastauksia saa”, tuhahti Nalle Puhistakin tutun Kanin näköinen johtaja äärimmäisen happamella ja lakonisella tavalla. Tulipahan selväksi, ettei kyseisessä liikkeessä hirveästi tietokoneiden, nettien tai muiden nykyaikaa huokuvien apuvälineiden parissa pelata. Pois lähtiessäni, heitin vielä, että “katsokaa sitten kaikki alennukset pitkän odotuksen vuoksi.” Kani vastasi edelleen tympeällä ilmeellä, että “siulle pitäs hintoja korottaa.” En tiedä, oliko tuo sitä mustaa huumoria tai oliko heitto vitsiksi tarkoitettu. Ilmekkään ei värähtänyt. Tiedän, että tuota kaveria en pyytäisi mihinkään kertomaan vitsejä. Siinä hän on erittäin huono. 

Vein veneen sovitusti seuraavan viikon keskiviikkona liikkeen pihalle. Loppupäivästä tuli sitten soitto, että moottori on nyt korjattu. Koeajokin on suoritettu. Lisäksi peräöljyt, moottoriöljyt ja suotimet on vaihdettu. Tukkeumahan sieltä-yllätys,yllätys- löytyi.  No, ei muuta kuin talviteloille. Lasku oli sitten tyypilliseen tapaan ihan samanlainen kuin yleensä merkkihuoltamoissa tuppaa olemaan. Ihanan kallis, lähes viidensadan euron suuruinen paperilappu taskussa hiippailin parkkipaikalle, iskin trailerin koukkuun ja karautin kotiin Karpalokadulle.

Mitä Karpalokadulle kuuluu tänään? Kuka, mitä, miksi ja milloin? Kysymyksiä, joihin on jo vastauksetkin jotakuinkin selvillä. Tästä aasinsiltaa pitkin seuraavaan juttuun Karpalokadusta…

Kesän mentyä voisi listata selkeitä syksyn merkkejä. Ihan vaan ranskalaisilla viivoilla. Korjatkaa, jos olen väärässä merkkien suhteen.

-koululaiset reppuineen notkuvat ostareilla

-illat hämärtyvät jo ilta seitsemän jälkeen

-kissa alkaa viihtyä sisällä

-myyränkeot ilmestyvät pihalle

-auton tuulilasi piti raapata tänään(19.9.11)

-puiden lehdet kellertävät ja putoilevat tuulessa maahan

-ihmiset pukeutuvat tuulipukuihin  (tosin näinhän on 10kk vuodesta.)

-valkkarit ja siiderit vaihtuvat punaviiniin ja kuumaan rommiin

-veneet vähenevät satamalaiturista

-BigBrother, Diili, Salkkarit ja muut roskasarjat ilmestyvät ruutuun

-talolliset hamstraavat polttopuita

-talojen savupiipuista alkaa tupruta savua

-kesäkenno vaihdetaan talvikennoon

-ampparit ja muut hyönteiset ovat kaikonneet

-lätkä-ja salibandysarjat pyörähtävät käyntiin

-paino ei enää makkara/kaljakuurin tauottua nouse, vaan lähtee minimaaliseen laskuun

-Aurinkomatkojen esitettä pläräillään silmät kiiluen

Tuossa siis muutamia varmoja tapauksia, joista ainakin voi päätellä syksyn olevan tuloillaan. No, muutaman kuukauden päästä syksykin on jo ohi ja voidaan aloittaa talvi ja kevään odotus.

Ei ole isäntää täällä sivuilla näkynyt vähään aikaan. Laiskuus? Ei. Aiheiden puute? Ei. Ajanpuute. No ei suoranaisesti, vaan ei yksinkertaisesti viitsi avata läppäriä kesällä. On koko ajan jotain puuhaa meneillään ja siksi jää hyvätkin aivoitukset kirjaamatta tänne julkiseen päiväkirjaan. Tänään sataa.

Pieni kertaus kesän kohokohdista. Viimeeksi olimme siis Jovin keikalla. Se oli ihan loistava. Kesän kahdesta sadepäivästä keikan ajalle sattui toinen. Kolme varttia keikkaa takana ja Jonin polvi sanoo naps. Tuskaisena mies irvistelee biisin ja keikan sitkeästi läpi vesisateessa. Tosin normaali ja energinen aerobic -tyyppinen hilluminen vaihtui Koop Arposmaiseksi seisomiseksi lavan reunamilla. Pitkä ja vaihteleva setti oli kuitenkin kaikkien mieleen. Edelleen voin kertoa, että olen paikalla seuraavallakin kerralla, jos yhtye vielä Suomeen tulee.

Polvi tekee tenän kohdassa 0.30 http://www.youtube.com/watch?v=tBSjQM6abkM

Juhannus. Keskikesän armoitettu sihijuomajuhla. Ronkosaaressa neljä päivää sortseissa ja t-paidassa. Ruokaa kaapit täynnä juomasta puhumattakaan. Kokko katsottiin veneestä käsin ja satamassa pyörähdettiin sittiksellä. Yhteenveto; Seura ok, ruoka ok, kelit ihan jees ja kankainen täys kymppi. Kissa otti jatkoajan jäämällä saareen vielä maanantaiksi, jolloin kävin hakemassa Miilun. Katti oli ottanut 20 parasta punkkikaveriaan mukaan.

Loman alku. Heinäkuun 1. päivä se alkoi. Neljän viikon mittainen jakso, johon kuului lomailua Helsingissä Linnanmäellä. Ajeltiin metrolla ja asemien liukuportaita ylös ja alas. Halpaa huvia. Veneellä kalasteltiin, käytiin Puumalassa, Taipalsaarella ja pantiin yksi potkurikin kiveä vasten. No, tekevälle sattuu.  On turhan matalalla Saimaan pinta. Mökillä oltiin useita öitä. Grilli kuumana ja olut kylmänä. Lähes koko ajan.

Kesäteatteri oli hyvä. Nummisuutarin Eskona Niemisen Riku oli vakuuttava. Pitkä, mutta viihdyttävä esitys. Kyllä kannatti.

Nyt on sitten palattu takaisin töihin. Naama on vieläkin turvoksissa, mutta eiköhän se tuossa talven aikana posketkin kapene taas. Nikon ja Nellan lomakin päättyi tänään ja kouluun on mentävä. Sakkekin on ollut jo pari viikkoa töissä.

Mitäs tänä kesänä ei tehty? Ei tullut käytyä Puruveden Lohisoudussa, kun appiukko pääsi eläkkeelle, niin piti loimuttaa tiskiltä ostetut lohet ja juhlia pitkää työuraa. Onneksi Larssoni (feat. Lauri) piti mainetta yllä nappaamalla hauen. Ei käyty Inarissa, kun jotenkin oli asennoitunut jo siihen, ettei mennä, kun viime vuonna vähän siihen malliin sovittiin. Jatkossa pitänee sopia lähdöstä ukkoporukalla, kun tuo junnariosasto alkaa kiinnostumaan muista asioista ainakin toistaiseksi.

Noh, tässähän tuota taas oli. Tilannepäivitys. Elämme jänniä hetkiä. Muutoksen tuulia ilmassa? Mitä kaikkea syksy tuokaan tullessaan? Palaako Larssonin sakki Jandiasta enää koskaan takaisin talviseen ja kylmään Suomeen? Pitääkö Alttu kebabrullat vielä ensi talvenkin naapurin autotallissa? Säät huononevat ja blogitekstit lisääntyvät. Voi tekstitkin kyllä huonontuakin.  Piipahtakaa välillä kurkkaamassa. Moikka!

Perjantaina kokka kohti Helsingin Olympiastadionia. Maailmankiertueelle lähtenyt Bon Jovi saapuu myös meidän suomalaisten onneksi maaperällemme esittelemään melodista rockmusiikkia. Yhtye on vieraillut Suomessa aiemminkin ja useinmiten olen itsekkin vaimoni kanssa paikalle löytänyt. Muistellaan vähän vanhoja.

Ensimmäiset soundit Bon Jovi-musiikista kuulin -olikonhan vuosi 84- Nuorten sävellahjan(ja jotain numeroita) välityksellä. Biisi oli Runaway. Etu-ja keskisormi punaisena Play/Rec- nappuloiden kohdalla nauhoittelin radiosta kaikkea uutta toivoen, ettei juontaja puhuisi kovin montaa minuuttia biisin päälle. En vielä tuolloin ihan hirveästi lumoutunut kappaleeseen, vaikka takatukka olikin jo mitoissaan. Pari vuotta myöhemmin Slippery When Wetin ilmestymisen myötä yhdistin bändin kyseiseen Runaway kipaleeseen. Piti samantien hiippailla Levymusiikkiin hakemaan Jovin ensimmäinen levy. Tuon jälkeen olinkin täysin myyty yhtyeen musiikille.

28.11.1988 Ensimmäiselle keikalle Helsingin vanhaan jäähalliin. Ketäs meitä oli mukana? No, taisi olla Mico, Pete kuskina(Audikyytiä), minä ja Jussi. Bon Jovi oli kiertänyt New Jersey-levyn maailmaa. Yhtye tuli toistamiseen 1989, mutta silloin en paikalle työesteiden takia päässyt. Eka konsertti on vieläkin melko kirkkaana mielessäni. Ostimme Micon kanssa kiertueen nimeä kantavat huivit. On vieläkin tallessa…jossain. Tämä on keikoista ainut, jossa vaimoni ei ole ollut mukana.

14.4.1993 Helsingin vanha jäähalli. Opiskelin tuolloin Helsingissä. Sain hommattua 4 lippua R2(tai jotain sinnepäin) karsinaan jäälle. Mukaan tuli myös kaksoissiskoni vaimoni kyydillä Lappeenrannasta. Bon Jovi oli tekaissut syksyllä -92 muutaman vuoden tauon jälkeen Keep The Faith -levyn. Meinasi koko bändi hajota kiertueväsymykseen. Jovin takatukka oli lyhentynyt.

8.7.1995 Turun Ruisrock. Pääesiintyjäksi oli hommattu These days -maailmankierueella oleva Bon Jovi. Olin töissä Helsingissä ja vaimoni vielä koulussa. Päätimme ajaa Turkuun, vaikka lippuja meillä ei ollutkaan. Menomatkalla radiosta kuulimme, että alue on myyty loppuun. Paikalle päästyämme totesimme, että lippuluukut olivat suljettu ja paikka oli täynnä. Notkuimme siinä porttien ulkopuolella Ansun ja Micon kanssa ja mietimme mitä tehdä. Hetken päästä englantia puhuva nuorimies tulee paikalle ja kaivaa povaristaan lippuhaitarin. Neljä lippua saatiin. Hintaa en muista. Enkä tahdokkaan muistaa. Paikkana Ruissalo oli mitä mainoin. Suuret Ruotsinlautat lipuivat saarien välistä ja yhtyeen jäsenetkään eivät meinanneet pysyä nahoissaan tuon ilmestyksen edessä. Sää oli aurinkoinen ja helteinen.

19.7.96 Helsingin Olympiastadion. These days -kiertueen päätöskonsertti. Extrapitkä setti, jossa rumpalille ja kosketinsoittajalle oli annettu oma hetkensä mikrofonin varressa. Keli mitä mainioin. Oltiin jossain D30 katsomon ylätasolla. Taisi Ville K.:kin olla tuolla lauleskelemassa. Sadelippaa ei tuolloin vielä ollut. Keikka päättyi ilotulitukseen hämärtyvässä kesäillassa. Tähän mennessä taitaa olla paras keikka, jonka olen Bon Jovilta nähnyt.

7.8.2000 Hartwall areena. Crush-tour oli saapunut Helsinkiin. Jotenkin saatiin liput paikalle. Vaimoni ja Ansu toisessa katsomossa. Minä ja Mico toisessa. Ei haitannut menoa. Kuitenkin jäi keikasta semmoinen puolivillainen fiilis. Olin luultavasti tottunut ulkoilma soundeihin ja hallissa tuo meinasi puuroutua. Bändi esiintyi seuraavana päivänä-olikohan Turun Elyseessä- toisen keikan.

16.6.2008 Helsingin Olympiastadion. Sain varattua liput vartin odottelun jälkeen netin kautta itselleni ja vaimolleni. Taas sää suosi. Bon Jovi oli kiertänyt Lost Highway -levyn myötä maailmaa saapuen taas Helsinkiin. Biisilista muodostui perustutuista kappaleista. Muutama countryhenkinen kipale uudelta levyltä oli otettu mukaan. Liekkö vilu ja flunssa vaivannut Jonia, kun antoi Richien vetää I’ll be there for you:n. Hieman Suomen kesä myös häiritsee ja latistaa keikkaa, kun valoilla ei esiintymiseen saada oikein potkua valoisien iltojen takia. Oli melkolailla peruskeikka.

17.6.2011 Helsingin Olympiastadion. Miten voi kolme vuotta vierähtää näin nopeasti? Tulevana perjantaina mukaan lähtee eka kertaa poikamme Niko. Biisit ovat hänellekin pääosin tuttuja. On sen verran soinut yhtyeen musiikki kotioloissa. Liput saatiin vasta viimehetkellä huutonetin kautta. Kiitos siitä reilulle myyjälle. Kolmea vierekkäistä paikkaa ei hevillä enää näinä päivinä irtoa. Bon Jovi julkaisi 2009 loppuvuodesta The Circle levyn, jonka kiertuella bändi parhaillaan on. Ritchiekin on palannut viinahoitolasta pari keikkaa sitten, joten esiintymistä odotetaan ihan vesi kielellä. Sääkin näyttäisi olevan kohdallaan. Tervetuloa Bon jovi!  Nähdään perjantaina!

Juhlapäivä. Suomen jääkiekkomaajoukkue taisteli ja teki unelmista totta. Edellisestä voitosta oli kulunut vaatimattomasti reilut 16 vuotta.  Voitosta oli kulunut jo niin kauan, että nuorempi sukupolvi alkoi epäillä salaliittoteoriaa, suurta kusetusta ja sitä, oliko kyseistä voittoa koskaan tullutkaan. Eihän Apollokaan koskaan käynyt kuussa, vaan Homowo..Hollywoodin studioilla.

16 vuotta sitten. Asuinpaikkana Helsinki. Kisastudiota pidettiin minun ja silloisen tyttöystäväni, siis nykyisen vaimoni, asunnolla. Otteluhan oli huimaa hurmosta kuten eilenkin. Pelin jälkeen kiiruhdimme kadulle ja keskustaan. Valtavat ihmismassat olivat tehneet sen saman. Siinä oli jotain. Vieläkin nousee ihokarvat tuota muistellessa. 

Eilinen jää myös ikuisesti mieleen. Katsoimme finaalia kotisohvalla. Yöpuvuissa. Lapset nukkuivat yläkerrassa. On aika tosiaankin kulunut. Hiukset harmaantuneet.

 Rystyset valkoisina katselimme, kun Ruotsi siirtyi johtoon.Ei voi olla totta.  Hetkeä myöhemmin svennsoni ohjaa kiekon tolppaan. Ruotsi vie peliä. Suomella ei tilanteita. Totean, “jos Ruotsi tekee toisen, niin tv menee kiinni ja mennään nukkumaan”. Tuon jälkeen Immonen tykittää yläpesään. Toista erää jää jäljelle 7 sekuntia. Tiedän tuossa vaiheessa. Peli on meidän. Kolmas erä oli täyttä unelmaa. HannuHanhet sai kokea Suomalaisen Sisun. Karvat ovat taas pystyssä. Sama tunne, sama fiilis. Vain eri aika ja eri paikka.

Peli päättyy. Pokaali nousee Koivun Mikon käsivarsille. Juhlinta voi alkaa. Ulkonta kuuluu riemunkiljahduksia. Poika on tullut kotiin. Eikä vuottakaan liian myöhään.

Kiitos äijät!

http://www.youtube.com/watch?v=RB4EIh3WbRc&feature=related

Huomenna sitten taas ajetaan. Hitsi, miten nopeasti viikko voi vierähtää. Kelit olivat ihan jees, muttei kuitenkaan aivan “Let’s go” -tasoa. Rusketus on kyllä silminnähtävissä jokaisen poskilta. Äsken pakattiin lähes käyttämättömät pertsat takaisin poksiin ja juuri vaivalla ansaittu “hiihtoniilo”-titteli pyyhittiin passeista pois. Jatkossa siis keskitytään rinnebaarin ja huipun väliseen urheiluun.

Aamu noudatti jo perinteitä. Yhdeksältä ylös, paikallisuutiset telkkarista, puurot naamaan ja aamukahvia kurkkuun. Aurinkokin pilkahti pilvenraosta ja rinteille päästyämme loimotus senkuin yltyi. Saken oli määrä koittaa lautailua 30 vuoden suksiurakan jälkeen ja painuimmekin heti rinnevuokraamoon Ahtin juttusille. Sieltä palasimme 138cm Burton kainalossa. Täysin vihreä kokelas oli täysin läpimärkä puolentunnin temuamisen jälkeen. Sitkeästi ensin Annun opastuksella(on jo pro) Sakke väänsi lautaa vasemmalta oikealle, sekä oppi hissin salat. Tosin siinä kettuiltiin, että ylösnousemuksen aika on vasta parin viikon päästä, eikä nyt välttämättä näillä taidoilla ja synneillä ylös ollut heti asiaa. 4 tunnin urakka parilla persmustelmalla riitti ja kotamintut olivat enemmän kuin ansaitut. Kaikki laskivat kuin viimeistä päivää(!) kelin ollessa tasapaksun harmaa. Sininen taivas häilyi horisontissa ja meille jäi harmaan pilviverhon reuna. Ei haitannut yhtään. Jotain säteitä, liekkö Fukusimasta, kun näin kirvelee poskia.

Sauna laitettiin päälle. Pikkusälän pakkausta ja pientä viimeillan fiilistelyä tiedossa. Taiteilijaelämään kuuluu muutama muki punkkua, jottei arki turhaan maistu liian ankaralle. Visioita pitää olla. Seuraavaksi aletaan kaupittelemaan kuusenkerkkää suomen hiihtokeskuksille. Ainakin tämän illan jutuissa.

Nyt jääkaapin rääppiäiset ja tuhottoman ison virvokejuomavaraston hävittämistä, tosin sillä varauksella, että aamulla ajetaan 12 tunnin setti ja nimismies ei vie korttia saati sakota tonnilla.

Tämä reissu näin, toinen reissu toisin. Jälkipyykkijuttua heitetään, kunhan kothio päästhään. Kiva kun viihdyitte.

Ai niin, tässä kuva lautamummoista.